Ennen kuin tulin Lappiin töihin, minulla oli mielikuva siitä, millaista täällä voisi olla ja minkälaisia ihmiset ovat. Kuvittelin hiljaisuutta, revontulia ja upeita maisemia. Ihmisiä, jotka liikkuvat metsässä kuin kotonaan, tuntevat jokaisen marjapaikan ja nukkuvat teltassa täydellisissä retkivarusteissaan. En ole metsässä kulkija, en innostu marjastamisesta enkä erityisemmin metsäsamoilusta, joten mietin etukäteen, mitenhän tulen sopeutumaan pohjoisen elämäntyyliin. Vaikka oma elämäntyylini on ollut hyvin päinvastaista verraten Lappiin, olen kuitenkin utelias ja valmis kokeilemaan uutta avoimin mielin.
Ihmiset ovat ihan tavallisia Lapissa
Suurin iloinen yllätys oli se, että valtaosa ihmisistä Lapissa on ihan tavallista porukkaa. Ei pro-luontoilijoita, ei erähenkisiä selviytyjätyyppejä, vaan ihmisiä jotka tulevat töihin, haluavat hyvää ruokaa ja rentouttavaa vapaa-aikaa kuten minäkin. Se tuntui helpottavalta, on yhteistä muiden kanssa. Yhteistä tekemistä on löytynyt ja hetket työkavereiden kanssa, spontaanit retket, illanistujaiset ja yllättävät seikkailut ovat olleet ikimuistoisia. Mitään niistä kokemuksista en vaihtaisi ja toivon etten unohda koskaan tuota erilaista spontaaniutta mikä sesongissa on ihmisten kesken.
Luonto on tietysti se, mitä Lappi tarjoaa parhaimmillaan. Hiljaisuus ja rauhallisuus ovat antaneet minulle tilaa pysähtyä, joka ei kaupungissa samanlailla onnistu. Vaikuttavat ja pysäyttävät hetket tuntureilla tai järvellä hiljentävät levottomuuden hetkeksi. Niissä hetkissä, olen yrittänyt sulautua rauhaan, joka laajenee kaikkialle. Ei ole sanoja kuvaamaan miltä tuntuu, kun pysähtyy hetkeen, se ei oikeastaan ole edes tunne, on vain äärettömän hyvä olla.
Minun kokemukseni paikallisista on, että he ovat rauhallisia ja mukavia ihmisiä. Mielestäni tämä sama määritelmä pätee kaikkiin Suomen pikkukylän ihmisiin, ei kiirettä, ei huolta huomisesta, kaikki vain hymyilyttää. Elämä pienissä kylissä etelästä pohjoiseen on luonnonläheisempää ja ihmiset luottavat toisiinsa vilpittömämmin, mikä tuo lämpöä kohtaamisiin. Lähtökohtaisesti odotetaan hyvää toisesta.
Mutta sitten toinen puoli
Hotellissa on aina jotain meneillään. Turistit tuovat mukanaan vaihtelua, uusia kasvoja, erilaisia tarinoita. Hotellin ovien sisällä maailma on jatkuvassa liikkeessä. Mutta kun astut ulos hotellin ovista, aika pysähtyy. Tämä kontrasti on välillä uskomaton, sen fyysisesti tuntee. Äsken oli kaikkea meneillään, juttua ja naurua ja hetkinen seis, kaikki on pysähtynyt ulkona.
Palvelut ovat kaukana. Tarkoitan tätä kirjaimellisesti, pakettien noutaminen tarkoittaa välillä 70 kilometrin ajoa, koska muuta vaihtoehtoa ei ole. Kaupan hyllyiltä ei löydy erikoisempaa tavaraa, aukioloajat ovat suppeat ja sunnuntaisin kauppa on usein kiinni. Ensin se tuntuu pieneltä asialta, jonka kanssa on hauskaa opetella elämään, mutta pidemmän päälle se alkaa tylsistyttämään. Pelkkä kaupassa käynti pitää suunnitella mukaan päivän aikatauluihin, jos siellä on päästävä käymään. Olen laajojen aukioloaikojen puolesta. Voi mennä miten huvittaa eikä tarvitse miettiä ehtiikö saamaan kaupasta ruokaa seuraavalle päivälle.
Julkinen liikenne on lähes olematon. Bussi kulkee kerran pari päivässä, mutta paluuvuoro ei välttämättä tule samana päivänä. Jos sinulla ei ole autoa, vapaapäivä tarkoittaa käytännössä sitä, että olet siinä missä olet. En pääse vapaapäivinä käymään missään kauempana ja se on alkanut tuntua yllättävän raskaalta. Lappi on upea, mutta vapauden tunne katoaa nopeasti, kun ei pysty lähtemään silloin kun haluaa. Toki välillä sovitaan porukassa yhteisistä menoista jonkun autolla, mutta olen aina riippuvainen muiden aikatauluista. Kaikki tällaiset pienet asiat alkavat hahmottua ajan kanssa, elämä ei ole samanlaista kuin isommissa kaupungeissa.
Pieni ympyrä
Sesonkityöhön kuuluu usein työnantajan järjestämä majoitus kuten nyt. Se on käytännöllinen ratkaisu, mutta siinä on kääntöpuolensa. Samat ihmiset, joiden kanssa teet töitä, ovat myös niitä, joiden kanssa asut. Kun vapaapäivä koittaa eikä minnekään pääse, ympyrä on todella pieni. Töissä, kotona, vapaa-ajalla sama porukka, sama maisema, sama rytmi. Vaikka ihmiset olisivat mukavia, jossain vaiheessa alkaa kaivata etäisyyttä.
Huomaan myös, että arki täällä on pysähtynyttä tavalla, joka ei sovi minulle pidemmän päälle. Sama päivä toistuu ja vaikka hiljaisuus on aluksi ihanaa, pidemmän päälle kaipaan vauhtia, vaihtelua ja sitä energiaa, jota kaupunki tarjoaa. Olen kaupunki-ihminen ja se on ihan ok.
Kannattaako Lappiin lähteä töihin sesongiksi
Kyllä. Ehdottomasti.
Lappiin lähtö on yksi parhaista päätöksistä, joita olen tehnyt. Olen saanut Lapin parhaat palat juuri siksi, että olen ollut täällä töissä. Nähnyt paikan eri vuodenaikoina, tutustunut ihmisiin, joita en muuten olisi koskaan tavannut ja kokenut asioita, joita turistina ei kohtaisi. Nämä ovat arvokkaita kokemuksia, jotka muistaa aina. Ja aika kultaa muistot, joten ne todellakin hehkuvat lämpimänä muistojen seassa.
Lappi sopii parhaiten ihmiselle, jolle luonto ja hiljaisuus ovat aitoja voimavaroja, jolle yhteisöllinen asuminen ei tunnu ahtaalta ja jolle riittää, kun maailma on pieni, mutta kaunis. Minulle Lappi on upea väliasema, muttei pysyvä osoite.