Hetki, kun astun hotellin aulaan, on vieläkin minulle erityinen. Olen onnellinen, että kuuntelin itseäni ja uskalsin tehdä muutoksen. Joka päivä näen, kuinka rohkeus avasi oven uusiin mahdollisuuksiin.
Tein pitkään toista alaa, niin minun on ajoittain vieläkin vaikea uskoa, että tämä on nyt minun arkeani ja elämääni. Hoitoalalla kaikki oli erilaista, asiakkaat, rytmi, työtehtävät, miten päivät siellä tuntuivat kehossa ja mielessä. Hotellissa kaikki on vieläkin melko uutta. Asiakkaat ovat matkailijoita, ihmisiä, jotka ovat poissa kotona, yleensä vähän rennommassa mielentilassa. Työnkuva on täysin toinen, todella paljon kevyempi mielelle. Työvuoroon menee mielellään.
Ja joka kerta kun astun sisään, muistan, että tämä ei ole ollut itsestään selvää, että olen siinä.
Aamuvuoro hotellissa, näin vastaanoton työpäivä alkaa
Aamuvuoro alkaa rauhallisesti. Ensin sähköpostin pintapuolinen katsaus, käydään läpi yön ja edellisen illan viestit, katsotaan onko jotain akuuttia, mikä vaikuttaa aamuun.
Kerroshoidon kanssa käydään keskustelua kasvotusten. Keskustellaan tulevasta päivästä, saapuvien asiakkaiden määrästä, onko huoneissa jotain erityistä huomioitavaa, jotain mikä ansaitsee pienen ekstra huomion, esimerkiksi onko saapumassa hääpari tai syntymäpäiväsankari. Samalla on mukava hetki nähdä muita osastoja ja vaihtaa muutama sananen ja kuulla mitä muualla kuin vastaanoton tiskin takana tapahtuu. Hotelli ei ole pelkkä vastaanotto vaan kaikki osastot tekevät yhteistyötä.
Aamupalan jälkeen ihmiset alkavat kirjautua ulos hiljalleen. Huolehdittavana on maksut, tuliaiskaupan ostokset, palautteen vastaanotto ja lähtöhetken lyhyet keskustelut.
Aamun ensimmäinen aalto alkaa tasaantua. Lähtevät asiakkaat ovat palauttaneet avaimet ja jatkavat vieraat ovat lähteneet omille menoilleen. Aula on hetken hiljaisempi ja on aika käydä sähköpostia ajatuksella läpi, tarkentavia kysymyksiä varauksiin, uusia varauksia, muutoksia.
Tämä hetki on mukava, kun saa hetken olla hiljaa ja pohdiskella ratkaisuja. Aamulla tulee puhuttua paljon, asiakkaille, kollegoille ja puhelimeen ja se on osa työtä, mutta samalla keskittymistä vaativat tehtävät ovat vaikeita, kun ympärillä on jatkuvasti liikettä ja ääntä. Nyt kun aula on rauhallisempi, saa ajatella rauhassa. Ajatus kulkee eri tavalla hiljaisuudessa.
Vastaanoton työnkuva vaihtelee paljon sen mukaan, missä työskentelee. Pienemmissä hotelleissa tehdään monipuolisemmin kaikkea, laskutusta, myyntiä, some-päivityksiä. Isommissa hotelleissa vastuut on jaettu selkeästi, jokaisella on oma tehtävänsä.
Puheluja tulee päivän mittaan tasaisesti. Useimmiten ne liittyvät varauksiin, pidennetään tai lyhennetään varauksia, tehdään uusia, kysytään tarkennuksia. Välillä halutaan tietoa ravintolasta, menuista tai aukioloajoista.
Rahankäsittely kuuluu myös vastaanoton arkeen. Joissain hotelleissa käsitellään vielä käteistä, toisissa on siirrytty kokonaan korttimaksuihin. Käteisen kanssa pitää olla tarkkana ja rahaa takaisinantaessa täytyy laskea huolellisesti. Oli hassua aluksi opetella taas käyttämään käteistä, kun en omassa arjessani juurikaan käteistä käytä, olin jo melkein unohtanut miltä paperiraha näyttää.
Varausjärjestelmien opetteluun menee oma aikansa, mutta päivittäisessä arjessa tarvittavat perustoiminnot ovat melko selkeitä.
Hotellin lämmin ilmapiiri on ollut yksi suurimmista ilonaiheista. Yhteishenki tuntuu aidolta, yhteistyö sujuu vaivattomasti ja asiakkaiden läsnäolo tuo päiviin eloa. Näistä pienistä asioista muodostuu kokonaisuus, joka tekee tavallisestakin työpäivästä mukavan.
Iltavuoro vastaanotossa, sisäänkirjautuvat uudet vieraat
Iltavuorossa painopiste siirtyy saapuviin asiakkaisiin. Perheitä, pariskuntia, yksinmatkustajia, ulkomaalaisia, kotimaisia. Kaikki ovat yhtä tervetulleita. On mukavaa olla henkilö, joka ottaa asiakkaat vastaan ja saada nähdä samalla niin paljon erilaisia ihmisiä.
Saapuvat asiakkaat hoituvat yleensä rutiinilla, mutta rutiini ei tee siitä tylsää. Lomalaiset ovat erilaisia kuin arjen asiakkaat, usein nauravaisempia, avoimempia ja kevyempiä olemukseltaan.
Keskustelut ovat yksi työn parhaista puolista. Asiakkaat kertovat suunnitelmistaan, mitä aikovat tehdä ja missä käydä. Sitä on hauska kuunnella, kun toinen on innoissaan. Välillä on kiva yllättää asiakas vinkkaamalla paikoista, joista he eivät olleet tietoisia.
Kielitaito on tärkeä osa työtä. Asiakkaat kysyvät kaikenlaista, käytännön asioita, vinkkejä, suosituksia. Ja ulkomaalaiset vieraat usein haluavat kuulla itse maasta, jossa matkustavat. Talvesta, kylmyydestä, revontulista ja ruoasta. Usein matkalaiset nauravat, kun on oikein kylmää tai kun heille kertoo kuinka kylmää voi kylmimmillään olla.
Iltavuoro ei lopu tyhjään. Osassa hotelleista on yövuoro, osassa ei. Olen työskennellyt molemmissa hotelleissa ja henkilökohtaisesti pidän siitä, kun yövuoro saapuu jatkamaan. Päivä ei pysähdy, se vain siirtyy seuraavalle ja minä päätän vuoroni.
Miltä vastaanottotyö tuntuu päivän päätteeksi?
Ajatukset ovat olleet liikkeessä koko päivän erilaisten ihmisten ja tilanteiden keskellä. Usein päivän päätteeksi huomaa olevansa väsynyt, mutta se on hyvää väsymystä, joka syntyy silloin, kun päivä on ollut täynnä sisältöä, oppimista ja merkityksellisiä kohtaamisia.
Välillä, kun päivä on ollut erityisen lennokas, sen huomaa, koska sanat ovat yksinkertaisesti loppuneet, sanavarasto on käytetty loppuun. Paljon saa puhua ja käyttää ongelmanratkaisutaitoja päivän aikana.
Kotimatkalla mielessä ei pyöri stressi tai huoli siitä mitä jäi kesken. Pyörii enemmänkin se tunnelma, ihmiset, hetket, pienet hauskat tilanteet, joita ei voi etukäteen käsikirjoittaa. Ja seuraavana päivänä kaikki alkaa taas alusta, vähän eri tavalla, mutta samalla ovella. Tuttu ovi avautuu joka aamu, mutta sen takana odottaa aina jotain uutta.