Vaihdoin toiselle alalle ja vaikka palkka tippui, työ on paljon hauskempaa. Hoitajana tein työni hyvin, mutta en saanut enää innostuksen kipinää. Muistan kun ensimmäisistä kotihoidon vuoroista tulin kotiin täynnä fiilistä. Se oli oikeasti hauskaa, ajella pelastamaan ihmisiä, itsenäisesti päätellä ja selviytyä päivän kulusta. Se tunne katosi jossain vaiheessa, enkä osannut enää löytää sitä takaisin, joten oli alettava kehittelemään uutta. Kaikki taika häviää, kun ei enää osaa olla innostunut.
Hoitajan työ kuluttaa fyysisesti ja henkisesti tavalla, jota on vaikea selittää ihmiselle, joka ei ole sitä tehnyt. Teet päätöksiä, kannat vastuuta, pidät ihmiset hengissä ja jossain vaiheessa huomaat, että vedät pelkällä tahdonvoimalla, ei enää fiiliksellä. Se ei tarkoita, että työ on huonoa tai että olet epäonnistunut, se tarkoittaa, että sinun pitää kuunnella itseäsi ja tehdä jotakin muuta.
Oma väsymys oli yksi asia, mutta sapetti myös se, ettei kaikkien työpanos ollut sitä mitä sen kuuluu olla. Hoitotyössä se ei ole vain ammatillinen kysymys, se on eettinen. Kun kohteena on ihminen, joka on haavoittuvainen, riippuvainen avusta ja luottaa sinuun, puolittainen yrittäminen on väärin. Huomasin kantavani ylimääräistä taakkaa paikkaillen aukkoja ja yrittäen kompensoida muiden tekemättä jättämistä. Se kulutti turhaan tunnollista luonnettani. Jokainen voi varmasti ymmärtää tämän, ala kuin ala, mutta hoitotyössä se osuu eri tavalla, koska virheiden ja välinpitämättömyyden hinta vaikuttaa suoraan ihmisten hyvinvointiin.
Pienempi palkka uramuutoksessa ei tarkoita pienempää elämää
Palkka tippui useamman sata euroa kuukaudessa, mikä on minulle paljon taloudessani. Tiesin sen etukäteen, joten se ei tullut yllätyksenä. Jotkut kysyivät, mitä järkeä on ottaa tietoisesti pienempi palkka. Vastaus on yksinkertainen, väsyneenä ja ilottomana et ole hyödyksi kenellekään, et itsellesi etkä asiakkaille eikä se rahakaan siinä vaiheessa lohduta. Järkevintä on tehdä työtä, jossa jaksaa ja jossa löydät innostuksen itsestäsi.
Käytännössä palkanpudotus ei vaikuta tilanteeseeni niin vahvasti, koska työnantaja tarjoaa majoituksen, josta maksan murto-osan normaaliin vuokraan verrattuna. Luovuin vuokra-asunnostani, ensin stressasin sitä, koska minulla oli hyvä asunto hyvään hintaan. Sitten ajattelin, olkoon, niitä kyllä löytyy. Pitää vain uskaltaa mennä ja luottaa, että asiat järjestyvät. Tavarani odottavat varastossa rauhassa uutta kotia. Velkoja on vielä hoidettavana ja se tulee huomioida arjen suunnittelussa, mutta ilman tämän hetken asumisjärjestelyä palkka olisi liian pieni siihen, miten olen tottunut elämään.
Tämä ratkaisu ei ole mahdollinen kaikille, jos eläisin kaupungissa vuokralla, tilanne näyttäisi hyvin erilaiselta. Pääkaupunkiseudulla pienempi palkka ei olisi romanttinen valinta työnilosta vaan konkreettinen taloudellinen ongelma. Uramuutos ei välttämättä tarkoita, että sinun täytyy hyväksyä pienempi palkka lopullisena totuutena, mutta se voi tarkoittaa sitä ainakin alkuvaiheessa. Siksi on tärkeä miettiä oma taloudellinen tilanne ennen päätöstä. Onko sinulla säästöjä? Voitko leikata kuluja? Onko sinulla mahdollisuus asua edullisemmin? Nämä eivät ole esteitä unelmille, mutta ne ovat kysymyksiä, jotka kannattaa käydä läpi ennen kuin hyppää tuntemattomaan.
Minulla oli onni, että palaset loksahtivat kohdilleen juuri tällä hetkellä. Se ei tarkoita, että sama reitti toimii kaikille, mutta se tarkoittaa, että kannattaa katsoa tilannettaan avoimin silmin ja etsiä ne mahdollisuudet, jotka ovat juuri sinulle realistisia.
Palkka tippui satoja euroja, näin tein sen silti järkeväksi
Ennen päätöstä pyörittelin mielessäni kahta asiaa ylitse muiden, palkkaa ja tunteja. Riittääkö raha, saanko tarpeeksi tunteja? Matkailualalla sopimuksen useimmiten ovat osa-aikaisia, joten hyvin todennäköisesti tarvitsee tehdä jotain ohessa, jos ei halua elää miettien, ettei palkkani riitä mihinkään. Stressasin näitä, pyörittelin pahimpia skenaarioita, laskeskelin, arvailin ja epäröin. Kaupunkihotellissa ollessani tilanne olikin tiukka, tein keikkaa hoitajana ohessa, koska tunteja ei ollut tarpeeksi. Se ei sinänsä ollut ongelma, koska hoitajana olin tottunut tekemään enemmän kuin oli suunniteltu. Selvisin ja löysin ratkaisun silloinkin, kun tilanne ei ollut ihanteellinen. Kun seuraava mahdollisuus tuli, sain sovittua työjakson, jossa tunteja oli riittävästi. Jossain vaiheessa ymmärsin, että olin käyttänyt paljon energiaa skenaarioihin, jotka eivät toteutuneet. Kokeilematta ei voi tietää ja pelko harvoin osuu niin lujaa kuin etukäteen kuvittelee.
Ensimmäisenä päivänä jännitti, mutta silti olin innostunut. Luotin siihen, että opin varmasti. Aloittelijalle ei anneta liian vaikeita tehtäviä heti kättelyssä, joten pääsin rauhassa sisään uuteen rooliin. Mikään ei tuntunut ylivoimaiselta. Kollegat ottivat hyvin vastaan ja yhteishenki oli hyvä, mikä ei ole yllätys, sillä matkailualalla se tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Kaikissa paikoissa, joissa olen ehtinyt käydä, on ollut samanlainen meininki.
Lämmin vastaanotto helpotti paljon alussa. Uuteen paikkaan meneminen aikuisena, uudella alalla, ilman vuosien kokemusta taustalla, ei ole itsestäänselvyys. Mutta kun ympärillä on ihmisiä, jotka haluavat, että onnistut, kynnys kysyä ja oppia madaltuu. Huomasin nopeasti, että olin tehnyt oikean päätöksen.
Hotelli on oikea paikka minulle tähän hetkeen. Se on jotain uutta, jolla olen todistanut itselleni, että minusta on muuhunkin kuin hoitamaan ihmisiä. Se antaa itsevarmuutta ja uusia kokemuksia, joita en olisi saanut, jos olisin jäänyt paikoilleni.
Hotellissa persoona saa olla mukana eri tavalla kuin hoitajana. Hoitajanakin saa olla oma itsensä, mutta työn luonne määrittelee rajat, ei voi vitsailla ihan joka kohdassa, vaikka mieli tekisi. Vastaanotossa se vapaus on erilainen, siinä pääsee erilailla keskustelemaan ja olemaan ihminen ihmiselle ilman, että se on tilanteeseen sopimatonta.
Asiakkaat tulevat kaikista maailman kolkista ja se on yksi parhaista asioista tässä työssä. Eri kulttuurit käyttäytyvät eri tavoin, tiettyjä maneereja löytyy, vaikka ei voi yleistää. Joku haluaa tehokkuutta, toinen kaipaa hetken jutustelua. Opit lukemaan ihmistä nopeasti, mitä hän tarvitsee juuri nyt ja se taito on hiottu huippuunsa hoitoalalla. Ihmiset ovat minulle samanarvoisia, mutta se kirjo on jännittävää. Joka päivä tulee vastaan joku jolta oppii jotain uutta, oli se sitten sana vieraasta kielestä, tapa tervehtiä tai tarina siitä mistä on tultu.
Tekisin saman uudelleen, jos tilanne vaatii. Se selviää kuuntelemalla itseään. Onko minulla hyvä olla, jaksanko oikeasti, miltä tämä tuntuu, onko minulla hauskaa. Jos vastaukset alkavat kallistua negatiiviseen suuntaan, se on merkki että jokin täytyy muuttua. Ja jos sinulla on edes pieni haave kokeilla jotain uutta, mene ja tee se. Pahimmassa tapauksessa se ei ole sinulle, mutta takaisin pääsee aina. Useimmiten pelko on suurempi kuin este.