Ruotsi on aina tuntunut miellyttävältä maalta vierailla, siellä tuoksuu kuninkaallisuus, ihmiset vaikuttavat iloisilta ja hyvinvointi hehkuu ihmisistä. Olen käynyt Tukholmassa monesti kuuluisalla Ruotsin paatilla, jossa on päivä aikaa kierrellä ja katsella Tukholmassa. Tammikuussa 2025 pääsin tutustumaan Ruotsiin hieman pidemmäksi aikaa, kun lähdin kahden kuukauden työharjoitteluun hotelliin Pohjois-Ruotsiin. Erityisen kiinnostavaa oli nähdä naapurimme tavallista elämää.
Bussimatka Kemistä Pohjois-Ruotsiin
Jännitti ehdottomasti lähteä matkalle. Olin löytänyt verkosta live videon paikkakunnalta, joka kuvaa kylän keskustaa non stop, sitä katsoin jonkin verran ennen lähtöä, sai vähän vaikutelmaa mikä siellä odottaa. Lähdin paikkaan, jossa en osaa täydellisesti paikallista kieltä ja kaikki muu on samalla uutta. Olin uusi hotellialalla eikä minulla ollut vielä kokemusta paljoa. Toisen kulttuurin ihmiset jännittivät, vaikka vierekkäin kartalla sijaitaan, niin ollaan kaksi eri kansaa. Ja eikös jääkiekossakin ole ihan sama, miten käy, kunhan Ruotsi voitetaan.
Matkasuunnitelmaa olin pohtinut huolella ja vertaillut eri vaihtoehtoja. Päätin valita bussin, koska se kuulosti jotenkin kaikista vaivattomammalta. Hotellin vieressä oli bussipysäkki, johon oli kätevä jäädä ja kävellä hakemaan avaimet majoitukseen. Lentokonematkustamisen koen jotenkin turhan jäyhäksi, kun siellä on aina niin tarkkaa tavaroiden kanssa, bussiin ei tarvii, kuin heittää kassi kyytiin ja menoksi. Ymmärrän oikein hyvin tarkkuuden lentokentällä ja on erittäin hienoa, että pidetään huoli, että kaikkien on turvallista matkustaa.
Otin bussin Kemistä Haaparantaan, sieltä jatkoin bussilla Luulajaan ja Luulajassa oli bussin vaihto Arvidsjaurin bussiin. Bussiyhteydet toimivat Ruotsissa erinomaisesti, vuoroja kulkee tiheästi ympäri maata päivittäin. Liput sai ostettua kätevästi verkosta. Se on aina jännittävää ja samalla ehkä vähäsen pelottavaa olla paikassa, josta ei tiedä mitään ja sitä vain luottaa, että kaikki menee hyvin. Tässä tapauksessa esimerkiksi, että on oikeassa bussissa ja osaa jäädä oikealla pysäkillä. Elämä pitää huolen, kun uskaltaa mennä. Ja kappas, osasin jäädä oikealla pysäkillä.
Arvidsjaur, autojen talvitestauksen pääkaupunki
Arvidsjaur sijaitsee Norrbottenin läänissä, noin 110 kilometriä napapiiriltä etelään ja asukkaita on noin 6000. Paikkakunnan erikoisuus on se, että talvisin sinne saapuvat autovalmistajat ympäri maailmaa tekemään arktisia testejä. Talvisin Arvidsjaurin ympäristössä testataan jopa 90 prosenttia maailman automerkeistä. Lisäksi Ardidsjaurissa sijaitsee Ruotsin puolustusvoimien talviyksikkö. Paikkakunta on siis pienikokoisuudestaan huolimatta varsin kansainvälinen ja menevä paikka.
Harjoittelupaikkani oli keskustassa. Sisustuksessa on käytetty tummia sävyjä ja aitoja materiaaleja, paljon nahkaa ja puuta, ja tunnelma on juuri sellainen pohjoinen ja lämmin kuin voisi toivoa. Paikka oli oikein tyylikäs ja viihtyisä olla. Työnkuva vastaanotossa oli sisäänkirjautumiset, uloskirjautumiset, maksutapahtumat, pienen myymälätuotteiden veloittaminen, ryhmäasiakkaiden vastaanottaminen ja huonekorttien jako, siisteyden ylläpito yleisissä tiloissa ja pyykkipalvelut. Pyykkipalveluissa oli erikoista, että vastaanotto hoiti sitä. Palvelua käytti vain harva ja he pesettivät muutamia pieniä vaatekappaleita. Hotellissa ei käsitelty käteistä rahaa lainkaan, mikä tuntui aluksi erikoiselta mutta osoittautui käytännössä todella paljon helpommaksi tilityksiä ajatellen. Harjoittelijana en ollut vuoroissa yksin, joten tukea oli aina tarvittaessa saatavilla.
Ensimmäinen henkilöstömajoitukseni oli kolmikerroksinen henkilökunnan kerrostalo, jossa jokaisella oli oma huone, mutta joka kerroksessa oli vain yksi wc ja suihku ja asukkaita per kerros oli useampia riippuen kerroksesta. Talossa oli yksi iso yhteinen keittiö. Suurin osa talon väestä rakasti juhlia ja meno oli sen mukaista. Otin rohkeasti asian puheeksi hotellissa ja sain mahdollisuuden muuttaa viihtyisään omakotitaloon. Majoituin kauniissa isossa omakotitalossa kolmen muun naispuolisen henkilön kanssa. Jokaisella meistä oli oma huone. Kylpyhuoneet, joita oli kaksi, jaoimme keskenämme. Keittiö oli yhteinen. En tiedä mitä olisin keksinyt, jos vaihto toiseen majoitukseen ei olisi sujunut noin pikaisesti. Mutta kiitos ei todellakaan enää majoitusta, jossa alkoholi ja juhliminen kuuluu kämppisten jokailtaisiin iltatoimiin.
Ruotsalainen yhteisöllisyys
Lähdin Ruotsiin osittain siksi, että halusin petrata ruotsin kieltä. Käytännössä kävi kuitenkin niin, että kun yritin ruotsia puhua, työkaverit ja asiakkaat käänsivät melko nopeasti kielen englantiin. Se on toki ystävällistä, mutta jälkikäteen ajatellen olisin voinut olla rohkeampi ja jatkaa ruotsiksi takeltelusta huolimatta ja antaa itseni harjoitella kunnolla. Paras tapa oppia kieltä on olla sen ympäröimänä.
Joka päivä hotellilla pidettiin yhteinen lounastauko, noin tunnin mittainen ja siihen pyrki osallistumaan kaikki vastaanoton ja toimiston puolelta yhtä aikaa. Minulle tämä oli uutta. Ei siis lyhyttä kahvitaukoa omassa nurkassa, vaan pitkä tauko, jossa yhdessä istuttiin alas, syötiin ja vaihdettiin kuulumisia. Se ehdottomasti ryhmäytti henkilöstöä ja toi inhimillisyyttä työntekoon. Ehkä tämä on normaalia joissain suomalaisissa työpaikoissa myös, mutta en ole Suomessa osallistunut samantyyppisiin lounashetkiin.
Ruotsalaiset tulivat lähemmäs, kun heillä oli asiaa, ei tunkeilevan lähelle, mutta askeleen pari lähemmäs kuin suomalaiset toisiaan. He olivat aidosti kiinnostuneita toisistaan ja tykkäsivät nauraa ja jutella keskenään. Jäi oikein miellyttävä ja positiivinen olo kokemuksesta.
Kannattiko lähteä Ruotsiin työharjoitteluun
Ehdottomasti tietenkin kannatti. Kaksi kuukautta Arvidsjaurissa opetti ennen kaikkea sen, että pärjään eri maassa siellä arjessa, vaikka en osaisi maan kieltä täydellisesti. Opin ruotsalaisista ihmisistä paljon, kun elin arkea heidän kanssaan. Esimerkiksi, että he tykkäävät pitää pieniä jalkalamppuja ikkunoilla ja ne valaisevat kauniisti pimeitä talvi-iltoja tai, että ruotsalaiset pitävät hyvää huolta itsestään ja ovat ulkoisesti edustavia. Se on kummallista, mutta totta, että ruotsalaiset todella ovat äärimmäisen iloista ja kaunista kansaa, tunsi ihan metsäläiseksi itsensä ajoittain siellä. Yksi paikallinen sanoi, että ruotsalaiset tietävät olevansa vähän parempia kaikessa, se oli hauskasti ja osuvasti sanottu ja niin se taitaa vähäsen olla.
Voisin lähteä Ruotsiin uudelleen pidemmäksi aikaa, jos sopiva tilaisuus tulisi tarjolle. Nyt ei vain ole energiaa tai halua etsiä tosissaan työtä sieltä puolelta. Suomessa on hyvä olla tällä hetkellä, niin ei ole pakottavaa tarvetta etsiä ja lähteä uuteen paikkaan. Mutta kyllä, Ruotsi teki lähtemättömän vaikutuksen, jopa koiravaljakkoajelullaan.
Pääsin harjoittelun aikana ensimmäistä kertaa elämässäni koiravaljakon kyytiin, vastuullisen ja koiristaan hyvin huolehtivan yrityksen kanssa. Sattui upea aurinkoinen päivä ja kun valjakko kulki eteenpäin lumisessa metsässä, ympärillä oli vain hiljaisuus, eläimet ja luonto. Se oli maagista, sen lähemmäs aitoutta harvoin pääsee. Jo sen kokemuksen takia kannatti lähteä.